Ei ole mitään niin siistiä kuin vauvat

Ensimmäisten elinvuosien valtava merkitys on kiistaton.
Syntyessään vauvan aivot painavat 350 grammaa ja vuoden iässä jo keskimäärin 875 grammaa. Syntyessään vauvalla on aivoissaan 10 miljardia hermosolua ja jokaisessa niistä 2500 synapsia eli yhteyttä näiden hermosolujen välillä. Kaksivuotiaalla synapsien määrä on jo 15 000.  Ajan mittaan monet yhteydet katkeavat ja eniten käytetyt yhteydet vahvistuvat. Mitkä yhteydet jäävät, on pitkälti meidän käsissämme. 

Mitä enemmän  ympäristö stimuloi vauvan aivoja, sitä monimutkaisemmiksi ne kehittyvät. Tämä ei tarkoita että vauvan kanssa tulisi harrastaa rakettitieteitä. Merkittävintä onkin läheiseltä hoitajalta saatu pitkäaikainen, ennakoitava ja turvallinen hoiva. Ennen kaikkea varhaiset kosketuskokemukset kiihdyttävät aivojen kehitystä. 
Vauva rakastaa maailmaa ja ihmisiä, jotka ovat hänelle turvallisia.

Jos ajattelet pientä vastasyntynyttä kääröä ja vertaat vuoden ikäistä touhukasta taaperoa, ero on aivan hurja. Ensimmäisten elinvuosien aikana vauva oppii valtavasti. Hän löytää kätensä ja jalkansa, oppii liikkumaan niiden avulla, löytää äidinkielensä, oppii nauramaan yllätyksille, ujostelemaan ja häpeämään. Kasvattaa hampaita, triplaa painonsa sekä omaksuu syy- ja seuraussuheita.

Vauvalla on syntymänsä jälkeen sisäänrakennettu uutuudenhimo eli neofelia, joka herättää uteliaisuuden ja yllyttää hänet etsimään uusia kokemuksia. Vauva on aina valmiina uuteen. Viime kädessä juuri se tekee pienimmistämme suurinta maailmassa.